Siinä se on. Hetki, joka ei paljon selittelyjä kaipaa.
Ihan uskomatonta, että vuosi sitten olin käynyt fysiikasta, kemiasta ja biologiasta vain pakolliset kurssit ja nyt ollaan tässä! Koko idea lääkikseen hakemisesta tuli vasta viime keväänä ja mitä lähemmäs pääsykokeita tultiin, sitä varmempi olin siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen. Ennen koetta olo oli luottavainen ja uskoin, että hyvällä tuurilla sisäänpääsy on mahdollinen. Koe meni kuitenkin selvästi alakanttiin ja olin vilpittömästi sataprosenttisen varma, että hylkäyskirje tulee. Yllätys oli siis melkoinen, kun yliopistohaun oma haku -palvelussa lukikin "hyväksytty"!
Koko hakuprosessin ajan yritin olla sen kummemmin miettimättä mahdollista sisäänpääsyä, joten en ole vieläkään oikein sisäistänyt koko juttua. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa valjeta, että ihan tosi, sisällä ollaan!
Täällä sitä vietellään kesää Tukholman auringon alla (joka kyllä fyysisesti on kaukana pilvien takana, mutta ei sillä nyt niin väliä) ja taskussa on se ainoa opiskelupaikka, jonka oikeasti halusin.
Pakko sanoa, että nyt elämä hymyilee aika leveästi!
