Vatten på golvet

Viime viikkojen helteiden jälkeen ukkonen oli ihan odotettavissa, mutta ihan  tällaista en osannut odottaa.

Puoli tuntia ennen näitä kuvia aurinko paistoi ja oli ihan hyvä ilma. Sade alkoi juuri kun kerkesin pysäkille ja siitä kolmen pysäkin päässä ulkona näytti jo tältä. Kaikki tuo vesimäärä satoi vajaassa vartissa!

Lehtien mukaan 30 alusta pääsi irti satamasta ja katujen lisäksi tulvi myös Gallerian- ostoskeskus ja pari metroasemaa. Tämä sade pääsee kyllä kokemieni sääilmiöiden hall of fameen toissakesän amerikan reissun tornadovaroituksen ja elämäni kovimman ukkosen seuraksi!

Kuninkaallisia hetkiä

Koska Tukholmassa ollaan niin pitäähän sitä kuninkaallisturismiakin vähän harjoittaa. Koko kuningasperhe Madeleinea ja Chrisiä myöten bongattiin jo viidentenä päivänä täällä, kun oltiin katsomassa kansallispäivän juhlallisuuksia skansenilla. Sen jälkeen on piipahdettu tsekkaamassa Victorian, Danielin ja Estellen asuttama Hagan linna ja yllä olevassa kuvassa oleva Drottninholmin linna.

Juulia kävi jo aiemmin Drottningholmissa nordjobbareitten kanssa, mutta päätettiin käydä siellä uudestaan, koska silloin oli satanut koko ajan vettä ja minä olin töissä. Tällä kertaa oli onneksi aurinkoista ja lämmintä. Kierreltiin puutarhassa suihkulähteiden, pensaiden ja kukkaistutusten seassa, bongattiin sähisevä joutsen ja räpsittiin kuvia, joita kukaan ei varmaan koskaan jaksa katsoa.

Kesäpäivä skansenilla

Ostin kesän alussa kausikortin skansenille ja tähän mennessä siellä on tullut käytyä neljä kertaa. Parhaimmillaan skansen on aurinkoisena kesäpäivänä, kun voi vaan kuljeskella ympäriinsä kauniiden vanhojen talojen ja puutarhojen seassa ja tuntea olevansa jossain ihan muualla kuin suurkaupungin hälinässä. Pieniä pihapolkuja pitkin astellessa tuntuu kuin olisi eksynyt satukirjaan ja kohta vaahteramäen eemeli hyppää esiin nurkan takaa.

Skansenin nettisivuilla kerrotaan näin:

"Skansen on maailman ensimmäinen ulkoilmamuseo, joka esittelee koko Ruotsin pienoiskoossa. Siellä voit tutustua pohjoisen saamelaisasumukseen kuin skånelaiseen maatilaankin."

Alueella järjestetään myös paljon tapahtumia, kuten kansallispäivän juhlat, juhannusjuhlat ja Allsångit.

Kausikortti on voimassa vuoden, joten pitää varmaan tulla käymään skansenin joulumarkkinoilla!

Saltsjöbaden

Torstaina meillä molemmilla oli vapaapäivä ja oltiin suunniteltu jo etukäteen reissua saltsjöbadenin rannalle. Aamulla lämpömittari näytti jo kahdeksan aikaan kolmeakymmentä, joten ei muuta kun kamat kasaan ja menoksi! Pyöräiltiin ensin svedmyran metroasemalle, josta jatkettiin metrolla slussenille ja siitä jonkunsortin junalla vielä puoli tuntia Saltsjöbadeniin.

Rannalle oli 60 kruunun eli noin 6,5 euron pääsymaksu, mutta kannatti kyllä maksaa siitä hyvästä, että pääsi hyvinhoidetulle rannalle, joka ei ollut niin tupaten täynnä kuin lähempänä keskustaa olevat yleiset uimarannat.

Saltsjöbadenin rannalta löytyy omat alueet naisille ja miehille saunoineen ja lisäksi yhteinen alue, josta löytyy vesitrampoliinien (testattu!) ja muiden härpäkkeiden lisäksi kahvila. Yhteinen alue on rakennettu kolmeen tasoon, joten aurinkoa saa ottaa rauhassa vähän ylempänä poissa lasten hiekkasotien tieltä.

Oltiin rannalla jo kymmenen maissa, joten tullessa saatiin valita vapaasti paikka ja ehdittiin testata vesitrampoliinitkin ennen kuin väkeä alkoi valua paikalle. Keskipäivällä rannalla oli jo paljon porukkaa, mutta ei mitään verrattuna yleisiin rantoihin, joilla saa oikeasti nähdä vaivaa löytääkseen pyyhkeen kokoisen vapaan läntin auringonottajien seasta!

Ihana paikka, ihana ilma ja ihana päivä, suosittelen!

Tän kesän tähän mennessä isoimmat jäätelöpallot saatiin rannalle menevän sillan vieressä sijaitsevasta kioskista!

Taistelu lukkoa vastaan

Aina kaikki ei mene täälläkään kuin strömsössä. Yllä olevaan kuvaan liittyvä tapahtuma naurattaa jo, mutta voin kertoa, että kuvaa ottaessa ei naurattanut!

Kaikki alkoi mennä pieleen kahden maissa päivällä. Töissä pitää palauttaa auto kahdelta ja jos hommia on vielä hoitamatta, niin ne pitää hoitaa pyörällä, jos matka on siedettävän pituinen. Ei siinä muuten mitään, mutta vettä satoi kaatamalla. Olin siis litimärkä jo töistä lähtiessä ja vajaan kolmen kilometrin kotimatkan jälkeen tilanne ei ollut ainakaan yhtään parempi! Tässä kohtaa ei vielä mitään ongelmaa, vaatteet kuivumaan ja lämpimään suihkuun. Mutta ei. Avain ei pyöri lukossa, ei vaikka miten vääntelis ja kääntelis. Yritin ainakin vartin, mutta ei auta, ovi on ja pysyy lukossa. No mutta eihän hätä ole tämän näköinen, viestiä juulialle töihin ja hakemaan avainta. Mutta juuliahan ei tietenkään vastaa, koska kilteillä kesätyöläisillä ei ole puhelin taskussa työajalla. Onneksi työpaikka ei ole kaukana, joten voin hyvin pyöräillä sinne ja hakea avaimen. Kaksi kilometriä edelleen vesisateessa ja perillä huomaan, että kaikki ovet ovat lukossa ja sisälle ei pääse kuin soittamalla ja minullahan ei tietenkään ole numeroa. Tässä vaiheessa alkaa jo epätoivo iskeä, mutta ei auta kuin palata taistelemaan jumittunutta lukkoa vastaan. Muutaman uuden epätoivoisen avausyrityksen jälkeen on pakko myöntää, että lukko voitti pelin. Pääsin itse töistä kolmen maissa ja juulia vasta yhdeksältä, joten loppuilta kuluikin sitten rattoisasti metrolla päämäärättömästi ajellessa. Nyt on sitten tullut Tukholman metroverkostokin tutuksi!

Midsommar

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa juhannuksesta asti, mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi julkaista sitä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tällä kertaa juhannukseen kuuluivat juhannusjuhlat skansenilla, juhannussalko, koivunoksa/kukkaseppeleet, piknik ja nordjobbarit. Kuvassa komeileva häkkyrä on elämäni ensimmäinen omin pikku kätösin väsätty seppele!

Nyt on siis ruotsalaistyylinen juhannus testattu kahteen kertaan ja tykkäsin molemmista, mutta kyllä Ahvenanmaa vie kuitenkin idyllisyydellään voiton. Mitähän ensi vuonna?

Mul on kaikki hyvin tänään

Se sanoin kuvaamaton hetki, kun ajelehdit pienellä laivalla ympäri Tukholman saaristoja, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöasteita reilusti yli kaksikymmentä, ympärillä on kaksi iloista ja aurinkoista kaveria, päällä on kesämekko, lämmin tuuli sotkee hiukset ihan sekaisin ja maisemat on äärettömän kauniit.

Auringonlasku

Pitkän iltavuoron, työpaikan kuumuuden ja ihanan ilta-auringon vuoksi lähetin perjantaina töistä viestin Liisulle, että lähdetäänkö töideni jälkeen katsomaan auringonlaskua rannalle. Myöntävän vastauksen voimalla jaksoin työni tehdä hymyissä suin ja töiden jälkeen kipaisin kotoa bikinit ja lähdettiin matkaan. Vaikka aurinko oli jo kerennyt laskea, ihailtiin kauniin väristä taivasta ja lämmintä kesäiltaa rannalla puoleen yöhön asti. Lopulta uskaltauduin myös heittämään talviturkin aika kylmään meriveteen!

Sadepäivän ilo

Tänään töiden jälkeen lähdin Nordjobbareiden kanssa veneretkelle Drottningholmiin. Maisemat veneestä oli ihanat, mutta maihin päästyä koko paikkaa ympäröi tumma sadepilvi ja vettä tuli taivaan täydeltä. Onneksi mukana joukko aurinkoisia ihmisiä, joita sade ei haitannut ja pystytettiin piknik puun juureen sateenvarjojen kera. Tunnelma oli lämmin, vaikka asteita lämpömittarin mukaan oli 13°c. Ilta täynnä uusia tuttavuuksia, hyvää ruokaa ja nättejä maisemia, voiko tiistai-illalta muuta toivoa? Drottningholmiin pitää kuitenkin palata kiertelemään vielä uudestaan, mutta toivottavasti silloin sää suosii enemmän. 

I did it!

Siinä se on. Hetki, joka ei paljon selittelyjä kaipaa.

Ihan uskomatonta, että vuosi sitten olin käynyt fysiikasta, kemiasta ja biologiasta vain pakolliset kurssit ja nyt ollaan tässä! Koko idea lääkikseen hakemisesta tuli vasta viime keväänä ja mitä lähemmäs pääsykokeita tultiin, sitä varmempi olin siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen. Ennen koetta olo oli luottavainen ja uskoin, että hyvällä tuurilla sisäänpääsy on mahdollinen. Koe meni kuitenkin selvästi alakanttiin ja olin vilpittömästi sataprosenttisen varma, että hylkäyskirje tulee. Yllätys oli siis melkoinen, kun yliopistohaun oma haku -palvelussa lukikin "hyväksytty"!

Koko hakuprosessin ajan yritin olla sen kummemmin miettimättä mahdollista sisäänpääsyä, joten en ole vieläkään oikein sisäistänyt koko juttua. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa valjeta, että ihan tosi, sisällä ollaan!

Täällä sitä vietellään kesää Tukholman auringon alla (joka kyllä fyysisesti on kaukana pilvien takana, mutta ei sillä nyt niin väliä) ja taskussa on se ainoa opiskelupaikka, jonka oikeasti halusin.

Pakko sanoa, että nyt elämä hymyilee aika leveästi! 

Erilainen juhannus

Hieman normaalista poikkeava juhannus; tällä hetkellä istun työpaikan taukohuoneessa kanasalaatin kanssa ja haaveilen mökkijuhannuksesta, grilliruoasta ja saunasta. Normaalista poikkeava on tämä työpäiväkin, sillä olen töissä kellon ympäri, yhteensä 13 tuntia. Haluan kuitenkin toivottaa kaikille Hyvää Juhannusta ja nauttikaa kunnolla! Itse jatkan tauostani nauttimista ja painan silmät kiinni hetkeksi, ennen kuin työt taas kutsuvat.

Toisen onni on toiselle... Vielä suurempi onni?

Oltiin juhlistamassa Vapianossa Liisun pääsyä lääkikseen! On tuo tyttö kyllä ihan mahdoton.. Ensimmäisellä yrityksellä suoraan lääkikseen! Ei voi kun ihailla, että ihminen voikin olla onnellinen toisen puolesta.

Kaiken alku

Tämä blogi kuvaa pieniä ja suuria hetkiä kahden parikymppisen tytön silmin.

Ajatus blogista lähti, kun lähdimme yhdessä Tukholmaan kesätöihin ja halusimme säilyttää muistot muuallakin kuin mielessämme. Blogin aikaansaaminen oli suurin kynnys; nimeä mietittiin toista kuukautta. Eräässä hetkessä, blogista jutellessamme, keksittiin, että haluamme tallentaa hetkiä - nimenomaan hetkiä. Emme kirjoita pitkiä tarinoita päivistämme, emmekä lisäile päivittäin asukuvia. Julkaisemme hetkiä, jotka ovat tehneet päivästämme erikoisen. Hetkiä, joiden muisteleminen saa hymyn huulille. Hetkiä, joista haluamme kertoa muille. Hetkiä, joita emme halua unohtaa.

-Juulia ja Liisu