Saltsjöbaden

Torstaina meillä molemmilla oli vapaapäivä ja oltiin suunniteltu jo etukäteen reissua saltsjöbadenin rannalle. Aamulla lämpömittari näytti jo kahdeksan aikaan kolmeakymmentä, joten ei muuta kun kamat kasaan ja menoksi! Pyöräiltiin ensin svedmyran metroasemalle, josta jatkettiin metrolla slussenille ja siitä jonkunsortin junalla vielä puoli tuntia Saltsjöbadeniin.

Rannalle oli 60 kruunun eli noin 6,5 euron pääsymaksu, mutta kannatti kyllä maksaa siitä hyvästä, että pääsi hyvinhoidetulle rannalle, joka ei ollut niin tupaten täynnä kuin lähempänä keskustaa olevat yleiset uimarannat.

Saltsjöbadenin rannalta löytyy omat alueet naisille ja miehille saunoineen ja lisäksi yhteinen alue, josta löytyy vesitrampoliinien (testattu!) ja muiden härpäkkeiden lisäksi kahvila. Yhteinen alue on rakennettu kolmeen tasoon, joten aurinkoa saa ottaa rauhassa vähän ylempänä poissa lasten hiekkasotien tieltä.

Oltiin rannalla jo kymmenen maissa, joten tullessa saatiin valita vapaasti paikka ja ehdittiin testata vesitrampoliinitkin ennen kuin väkeä alkoi valua paikalle. Keskipäivällä rannalla oli jo paljon porukkaa, mutta ei mitään verrattuna yleisiin rantoihin, joilla saa oikeasti nähdä vaivaa löytääkseen pyyhkeen kokoisen vapaan läntin auringonottajien seasta!

Ihana paikka, ihana ilma ja ihana päivä, suosittelen!

Tän kesän tähän mennessä isoimmat jäätelöpallot saatiin rannalle menevän sillan vieressä sijaitsevasta kioskista!

Taistelu lukkoa vastaan

Aina kaikki ei mene täälläkään kuin strömsössä. Yllä olevaan kuvaan liittyvä tapahtuma naurattaa jo, mutta voin kertoa, että kuvaa ottaessa ei naurattanut!

Kaikki alkoi mennä pieleen kahden maissa päivällä. Töissä pitää palauttaa auto kahdelta ja jos hommia on vielä hoitamatta, niin ne pitää hoitaa pyörällä, jos matka on siedettävän pituinen. Ei siinä muuten mitään, mutta vettä satoi kaatamalla. Olin siis litimärkä jo töistä lähtiessä ja vajaan kolmen kilometrin kotimatkan jälkeen tilanne ei ollut ainakaan yhtään parempi! Tässä kohtaa ei vielä mitään ongelmaa, vaatteet kuivumaan ja lämpimään suihkuun. Mutta ei. Avain ei pyöri lukossa, ei vaikka miten vääntelis ja kääntelis. Yritin ainakin vartin, mutta ei auta, ovi on ja pysyy lukossa. No mutta eihän hätä ole tämän näköinen, viestiä juulialle töihin ja hakemaan avainta. Mutta juuliahan ei tietenkään vastaa, koska kilteillä kesätyöläisillä ei ole puhelin taskussa työajalla. Onneksi työpaikka ei ole kaukana, joten voin hyvin pyöräillä sinne ja hakea avaimen. Kaksi kilometriä edelleen vesisateessa ja perillä huomaan, että kaikki ovet ovat lukossa ja sisälle ei pääse kuin soittamalla ja minullahan ei tietenkään ole numeroa. Tässä vaiheessa alkaa jo epätoivo iskeä, mutta ei auta kuin palata taistelemaan jumittunutta lukkoa vastaan. Muutaman uuden epätoivoisen avausyrityksen jälkeen on pakko myöntää, että lukko voitti pelin. Pääsin itse töistä kolmen maissa ja juulia vasta yhdeksältä, joten loppuilta kuluikin sitten rattoisasti metrolla päämäärättömästi ajellessa. Nyt on sitten tullut Tukholman metroverkostokin tutuksi!

Midsommar

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa juhannuksesta asti, mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi julkaista sitä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tällä kertaa juhannukseen kuuluivat juhannusjuhlat skansenilla, juhannussalko, koivunoksa/kukkaseppeleet, piknik ja nordjobbarit. Kuvassa komeileva häkkyrä on elämäni ensimmäinen omin pikku kätösin väsätty seppele!

Nyt on siis ruotsalaistyylinen juhannus testattu kahteen kertaan ja tykkäsin molemmista, mutta kyllä Ahvenanmaa vie kuitenkin idyllisyydellään voiton. Mitähän ensi vuonna?

Mul on kaikki hyvin tänään

Se sanoin kuvaamaton hetki, kun ajelehdit pienellä laivalla ympäri Tukholman saaristoja, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöasteita reilusti yli kaksikymmentä, ympärillä on kaksi iloista ja aurinkoista kaveria, päällä on kesämekko, lämmin tuuli sotkee hiukset ihan sekaisin ja maisemat on äärettömän kauniit.

Auringonlasku

Pitkän iltavuoron, työpaikan kuumuuden ja ihanan ilta-auringon vuoksi lähetin perjantaina töistä viestin Liisulle, että lähdetäänkö töideni jälkeen katsomaan auringonlaskua rannalle. Myöntävän vastauksen voimalla jaksoin työni tehdä hymyissä suin ja töiden jälkeen kipaisin kotoa bikinit ja lähdettiin matkaan. Vaikka aurinko oli jo kerennyt laskea, ihailtiin kauniin väristä taivasta ja lämmintä kesäiltaa rannalla puoleen yöhön asti. Lopulta uskaltauduin myös heittämään talviturkin aika kylmään meriveteen!

Sadepäivän ilo

Tänään töiden jälkeen lähdin Nordjobbareiden kanssa veneretkelle Drottningholmiin. Maisemat veneestä oli ihanat, mutta maihin päästyä koko paikkaa ympäröi tumma sadepilvi ja vettä tuli taivaan täydeltä. Onneksi mukana joukko aurinkoisia ihmisiä, joita sade ei haitannut ja pystytettiin piknik puun juureen sateenvarjojen kera. Tunnelma oli lämmin, vaikka asteita lämpömittarin mukaan oli 13°c. Ilta täynnä uusia tuttavuuksia, hyvää ruokaa ja nättejä maisemia, voiko tiistai-illalta muuta toivoa? Drottningholmiin pitää kuitenkin palata kiertelemään vielä uudestaan, mutta toivottavasti silloin sää suosii enemmän.